Olemme molemmat olleet suorittajia, jotka vaativat itseltään enemmän kuin oli tarpeen, kunnes jaksaminen loppui. Toinen meistä uupui jo hieman yli parikymppisenä ja jälleen myöhemmin kolmen lapsen arjessa, toinen vasta muutama vuosi sitten uudessa työssä. Kummallakin oma pysähtyminen oli se hetki, joka avasi silmät sille, miten paljon keho, mieli ja palautuminen todella vaikuttavat hyvinvointiin.

Seuraavien vuosien aikana etsimme kumpikin omaa tietämme takaisin tasapainoon: toinen ylipainehapen, punavalon ja arjen pienten valintojen kautta, toinen opintojen ja mielen hyvinvoinnin syvemmän ymmärtämisen kautta. Erilaisista poluista huolimatta johtopäätös oli sama: palautumista pitää tukea ennen kuin voimavarat ovat kokonaan lopussa, ei vasta sen jälkeen.